Gunnar Finne

Johan Gunnar Finne (1886–1952) oli tuottelias ja monitaitoinen kuvanveistäjä. Hän opiskeli sekä arkkitehtuuria, että sisustus­arkkitehtuuria, mutta keskittyi kuvanveistoon opettajansa Armas Lindgrenin suosituksesta. Hänen uraansa vaikuttivat voimakkaasti Suomen itsenäistyminen ja sitä seuranneet yhteiskunnan muutok­set. Gunnar Finne, kuten monet aikalaisensa, reagoi yhteiskun­nallisiin muutoksiin järjestäytymällä; hän oli mm. mukana perustamassa Suomen Koristetaiteilijoiden Liittoa Ornamoa vuonna 1911 ja toimi järjestön alkutaipaleella sen puheenjohtajana. Järjestötoiminnan lisäksi Finne opetti nuoria kykyjä Taideteollisuuskeskuskoulussa ja Teknillisessä korkeakoulussa.

Gunnar Finne suunnitteli itse työtilansa Arkadiankatu 14:n kiinteistön kivijalkaan. Vaatimat­tomaksi ja suorapuheiseksi mieheksi luonnehdittu Finne oli työssään uuden etsijä ja kokeilija. Häntä työllistivät etenkin patsaat, sankarimuistomerkit ja erilaiset julki- ja sisätilojen reliefit. Töistä merkittävimpinä pidetään Topeliuksen Taru ja Totuus –muistomerkkiä Esplanadin puistossa ja Eduskuntatalon rakennusorna­mentiikkaa.